Miksi laiskuria pitäisi hyysätä ja auttaa? Eihän kannettu vesikään pysy kaivossa. Tähän johtopäätökseen olen tullut reilut 23 vuotta kestäneellä urallani kivunhoidon maailmassa. Kuulostaa kovalta vai?

Kun urani oli vielä alkuvaiheessa ja korvantaukset olivat litimärät, yritin haalia vastaanotolleni kaikki mahdolliset asiakkaat. Ei ollut väliä mikä oli vastaanotolle tulevan sosiaekonominen tausta ja motivaatio itsehoitoon. Nooh, onhan se tietysti joskus tehokastakin oppia kantapään kautta. Kyllä niitä kipuilevia aina riittikin ja hoitamisen päälle sai kuulla kaikenlaisia elämäntarinoita ja ajatuksia taivaan ja maan väliltä. Vuodet vierivät ja porukkaa riitti. Aina kesäisin läväytin vielä törkeän kesäalen, että heinäkuussakin oli töitä riittämiin. Pikku hiljaa homma alkoi hieman tökkimään. Ei tuntunut kovinkaan mielekkäältä uhrata aikaa sellaisiin ihmisiin jotka eivät noudattaneet annettuja itsehoito-ohjeita ja ylipäätänsä asenne tuntui olevan, “kyllä joku muu hoitaa minut aina kuntoon”. Ei millään pahalle, tuo lausehan on ihan täyttä sontaa. Kukaan kun ei voi ulkoistaa omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtimista ulkopuolisille. Asiantuntijan apu tulisi olla se viimeinen backup ja omaa huoltotoimintaa tukeva tekijä, ei pääasiallinen elementti. Hyvä ystäväni ja mainio osteopaatti Kari Suomalainen teki viimeisen silauksen ravisuttamalla viimeisetkin hörhöajatukset kaikkien ihmisten auttamisesta. Tästä olen Karille syvästi kiitollinen, sillä ihmisten auttamiseen tuli hyvin lyhyessä ajassa aimoannos uutta puhtia, ihmiset jotka olivat motivoituneita oppimaan itsehoidosta saivat aiempaa enemmän huomiotani, kun aikani ei mennyt kaikkiin ilmansuuntiin häärätessä. Vastaanottoni asiakaskunta muuttui käytännössä yhdessä kesässä lähes totaalisesti, laiskurit jäivät kyydistä pois ja tilalle tuli korkean oppimismotivaation omaavia ihmisiä, joilla oli halu panostaa omaan hyvinvointiin.

Miksi ihmeessä kerron tämän? Siksi, että maailma on edelleen liiaksi pullollaan ihmisiä jotka metsästävät “taikapilleriä”, “taikasalvaa”, “taikajuomaa” ja “taika ties mitä”. Siinähän etsivät. Kannattaa kuitenkin muistaa, että meillä on vain yksi elämä ja vaikka siellä pankkitilillä olisi kuinka paljon valuuttaa, menetettyä aikaa et pysty ostamaan enää takaisin, se on ollutta ja mennyttä. On aina surullista kuulla kuinka joku etenkin nuori, elämänsä alkutaipaleella oleva ihminen on jämähtänyt tuon “taikapillerin” tai vastaavan etsimiseen. Kylmä fakta on, että jokaisen meidän on nostettava sitä takapuolta ylös, toimittava jotta asioita tapahtuisi. Hyvä terveys, olo ja onnellisuus eivät tule sormia napsauttamalla. Jos kärsit kivuista, huonosta olosta ja et ole onnellinen. Katsopa peiliin ja kysy sieltä vastaaan tuijottavalta ihmiseltä, “teetkö kaiken voitavasi sen eteen, että voisit hyvin ja olisit onnellinen?”