Olemme sotatilassa. Kyllä, luit ihan oikein. Ei, Venäjä ei ole hyökännyt kimppuumme emmekä mekään ole lähteneet sotaretkelle valtiona. Sen sijaan käynnissä on monirintamainen ruokasota. Osapuolina tuossa ruokasodassa ovat kiihkeästi omia näkemyksiään ainoina oikeina pitävät ruokafundamentalistit. Sota on ollut käynnissä jo useamman vuoden. Tarkkaan kukaan ei varmasti osaa edes sanoa miloin ensimmäiset uhrit tässä sodassa tulivatkaan, sillä konflikti on eskaloitunut pikku hiljaa. Tämän ruokasodan ominaispiirteitä ovat se, että omasta linjasta poikkeava mielipide ja tietenkin sen esittäjä pyritään teilaamaan mahdollisimman nopeasti ja säälimättä alimpaan hornan tuuttiin. Tätä sotaa käydään lehtien artikkeleissa, tv:ssä, internetin erilaisilla foorumeilla ja blogeissa. Kasvotusten keskusteluissa sen sijaan osapuolet ovat usein hyvin naamioituneita, pyrkien ilmeisesti hämäämään vihollisen joukut.

Tilanne ehkäpä eskaloitui karppaus huuman myötä. Antti Heikkilä (ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri) oli tuolloin harva se päivä mm. MTV:n Huomenta Suomessa paasaamassa teesejään ja kuinka mm. ruisleipää syövät ovat kyllä ihan helvettiin tuomittuja idiootteja. Sitten herra nimeltä Mikael Fogelholm (professori) tuli ja tulee edelleen ulos ajoittain omine lausuntoineen kuinka on ihan ok syödä mussuttaa sokeria, vaaleita viljoja etc. Näiden herrojen lisäksi tuhoton määrä muita sotijia on osallistunut tähän rajattomaan rähinään. Meno on kuin Bagdadin Sadr cityssä kuumimpaan sota-aikaan. Luotien sijasta ilmassa ja bittiavaruudessa ovat viuhuneet tiuhaan polttavan äreät sanat joilla vastapuolta on pyritty provosoimaan ja loukkaamaan tämän kunniaa ja ties mitä muuta. Tappouhkauksiltakaan ei olla vältytty, kiihkeimmät ruokafundalistit ovat ottaneet kohteikseen ravitsemusterapeutit ja ruokabloggarit.

Entä sitten?

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella ihmisen, joka koittaa löytää itselleen oikeaa tietä, hyvää oloa ja mieltäkin. Onhan syöminen herranen aika kivaa. Ainakin ennen oli. Näin moni lähestyy ainakin minua vastaanotollani. Hyvät naiset ja herrat, nyt seuraa asiaa Jyrkiltä. Noh, onko sinulla selittämättömiä suolisto-oireita? Kärsitkö etenkin pitkittyneestä stressistä? Onko sinulla säännöllisiä lääkityksiä? Onko todettuja sairauksia? Nukutko hyvin, oletko levänneen oloinen aamulla? Onko sinulla todettu ruoka-aineallergioita? Onko sinulla ongelmia tuki- ja liikuntaelimistön alueella? Ongelmat millä tahansa mainituista alueista ovat omiaan aiheuttamaan myös ongelmia suoliston puolella. Useamman ongelman kombi taas lisää todennäköisyyttä jo selvästi isommaksi. Kun mahdolliset ruoka-aineallergiat on eliminoitu, samoin ongelmat yllämainituilla osa-alueilla, voidaankin ruotia sitä ruokapuolta. Mistä ruoasta pidät, kuinka paljon sitä syöt ja millainen ruokailurytmisi on? Minun neuvo on, että kohtuus kaikessa. Neuvon välttämästä ääripäitä. Kehomme ei noudata mitään muotitrendejä. Me kaikki tarvitsemme hiilihydraatteja, proteiineja, rasvoja, vitamiineja, suoloja ja kivennäisaineita sekä vettä. Minkä tahansa tiputtaminen tietää ennemmin tai myöhemmin “ohraista” kohtaloa. Veden tiputtaminen varmaa kuolemaa muutamassa päivässä. Yksittäisiin ravintoaineisiin tuijottamisen sijaan katsoisin kokonaisuutta ja ruoan laatua. Näppisääntönä, jos ostat kaupasta ruokatuotteita, mikäli juuri lukemaan oppinut tenava ei osaa lukea tuoteselostetta takkuamatta, kannattaa se paketti tai pussi jättää sinne hyllylle. Tuore on hyve samoin mahdollisimman vähän torjunta-aineita sisältävät tuotteet.

Syö silloin kun on nälkä

Syö silloin kun on nälkä. Keep it simple. Olemme yksilöitä, joten tiukkaa yleispätevää ohjetta miten itse kunkin tulisi syödä tai ei tulisi syödä on mielestäni kenenkään täysin järjenvastaista antaa. Miksi? Koska meillä jokaisella on omanlaisensa geeniperimä, yksilölliset eroavaisuudet ja elämäntilanteet, rasitustekijät yms. yms. vaikuttavat asiaan. Itse syön silloin kun on nälkä. Jos aamulla on nälkä syön aamiaista, joskus se on hyvinkin tuhti. Joskus taas syön hyvin kevyen aamiaisen tai en ollenkaan. Päivällä syön lähes aina kevyesti, sillä työskentelystäni ei tulisi juuri mitään muuta kuin täysi farssi, jos mussuttaisin ns. perinteisen tyylisen lounaan. Illallinen on minulle se tärkein ateria. Minulle käyvät parhaiten pitkät ateriavälit, tällöin suolistoni, kehoni ja mieleni voi parhaiten. Näin pysyn parhaiten korkeimmassa suorituskyky luokassa. Rakastan ruokaa, meillä syödään oikeastaan aina kotiruokaa. Valmisjutut jäävät sujuvasti kauppaan. Rakastan kokkaamista, leipomista ja ruoasta nauttimista. Minulla ja meidän perheelle se on myös tapa viettää aikaa yhdessä ja myös ystävien kesken. Hyvä ruoka on mahtava juttu. Ruoka on välttämättömyys mutta se on myös nautinto. Lähtökohtani on, että elämme täällä vain yhden elämän. Itse en ainakaan ala hyppimään tai pomppimaan minkään trendin mukana. Entä sinä?