Tykkään maanantaista. Tykkään itse asiassa kaikista viikon päivistä. Joskus vain käy niin, että “roskat” lentävät tuulettimeen ja ihan täysillä. Aamu meni pieleen, kun en ollut muistanut jauhaa kahvinpapuja puruksi aamukahvin keittioa varten. Jos olet koskaan kuullut kahvimyllyn ääntä, tiedät että ne pitävät jumalatonta meteliä. Siinä olisi perheen sikeä uninenkin tytär saanut slaakin, kun olisi täydestä unesta herännyt kahvimyllyn “sulosointiin”.

Aamun ensituntien jälkeen menin tapaamaan hyvää ystävääni. Oli mukava nähdä ja hän tarjosi kupin kahvia. Noh, odota vähän. Tämä menee “jännäksi”. Tulen kotiin ja käyn kaupan kautta uuden paketin kahvia, sillä haluan mukillisen suodatinkahvia, en espressoa. Tulen kotiin, pistän saman tien kahvinkeittimen tiputtamaan mustaa herkkua. Hetken puuhailtuani muita juttuja käännyn kannoillani, kun kuulen paukahtelua keittiössä. Mitä näen? No, kahvinkeitin päätti sanoa yhteistyösopimuksen irti ilman sen ihmeempiä neuvotteluja ja hyvin näyttävästi. Paukahduksen kera suodatinpussi ja toivomaani menolientä lojui pitkin keittiötä, lattiaa ja kaappeja. Tässä vaiheessa rauhallinenkin kaveri alkaa kiroilemaan ihan huolella. Jätetään kettuuntunut Jyrki kiroilemaan ja siivomaan hetkeksi keittiötä.

Ennen pitkää käy jotain pahaa

Aikani kiroiltuani rauhoitun ja alan nauramaan koko jutulle. Tämä herra menee nyt ostamaan uuden kahvinkeittimen ja keittelee mukavat kupit kahvia tultua. Eikä tämä nyt ihan ketuiksi mennyt. Sain nauramisen arvoisen pikku jutun aikaiseksi tänne blogin puolelle. Tarinan opetus. Elämässä on välillä hetkiä ja päiviä, jolloin asiat menevät päin takalistoa. Silloin pitää vetäistä useampi syvähengitys ja tehdä hetki jotain ihan muuta. Sen jälkeen voi taas palata “sorvin” ääreen ja jatkaa töiden tekoa. Toimii hyvin! Niin nytkin.

Tilaa Blue Bearin Artikkelit Suoraan Sähköpostiisi