Toteutin vihdoinkin eilen illalla pitkäaikaisen unelmani ja hyppäsin puhujalavalle. Kokemus oli aivan mahtava ja lisää on luvassa jo heti kahden viikon kuluttua. Miten tähän on päästy, siitä lyhyesti seuraavassa.

Tie ujosta, heikko äänisestä, koulukiusatusta rääpäleestä, josta ei pitänyt olla mihinkään muuhun kuin popkornitehtaan liukuhihnatyöntekijäksi on ollut pitkä ja kivikkoinen. Joku voisi pitää ihmeenä, että minusta on tullut yrittäjä. Epäonnistumisen pelkoa koitettiin takoa allekirjoittaneen umpiluiseen päähän oikein opettajan kädestä ala-asteella ja yläasteella jatkoivat verbaliikka maakarit samalla tiellä. Itsetuntoa koitettiin polkea karjalaiseen suohon mutta jotenkin siinä vain kävi samalla tavalla kuin Saksalaisten Lontoon pommitusten tehon kanssa, vaikutus kohteeseen olikin aivan päinvastainen. Minusta tuli yrittäjä, ihmisten hoitaja ja päähän potkittujen kipuilevien auttaja. Joskus olen leikkinyt ajatusleikkiä, että millainen olisi mahtanut olla elämän alkuvaihe ja urapolku, jos oppivelvollisuuden tie olisi ollut hieman siloisempi. Olen kuitenkin onnellinen siitä mitä teen ja siitä, että koululaitos aikanaan ei tappanut oppimisen halua, siinäkin kävi itse asiassa aivan päinvastoin. Mitä enemmän vuosia kertyy, sitä ahnaammin opiskelen kaiken aikaa uusia asioita. Niin on vain tehtävä jos meinaa pysyä kehityksen mukana eikä jäädä jälkeen. Nyt polkaisin käyntiin puhujan uran hoitotyön oheen. Valmennuspuoli on se kolmas jota tässä väännetään koko ajan digitaalisessa muodossa. Neljäskin urapolku mukana ja ollut käynnissä reilun vuoden päivät mutta siitä ei sen enempää tässä.

Ensimmäinen puhetilaisuus oli Helsingin Kampissa ja ainakin seuraava on samassa paikassa marraskuun 8. päivänä. Alla videotallenne ensimmäisestä puhujakeikastani.

 

Through The Rock Tour Helsinki 25.10.2018