Useimmat migreeniä sairastavat alkavat kärsimään migreenikohtauksista 7-14 ikävuoden tienoilla. Toisin kuin monesti luullaan, lasten migreeni on hyvin hoidettavissa ja tilanteen hallinta saatavissa takaisin. Mitä varhaisemmassa vaiheessa ongelmaan tartutaan vahvalla otteella, sitä nopeammin tilanne saadaan lapsen ja hänen vanhempiensa haltuun. Lapsilla yleensä ennakkoluuloton ote asioihin ja ylivoimaisesti suurimmasta osasta vastaanotolleni vuosien mittaan tulleista migreenistä kärsineistä lapsista on kehkeytynyt todellisia oman elämänsä ja terveytensä hallitsijoita.

Tilanteen haltuun ottaa usein nopeampaa kuin aikuisilla

Tämä liittyy siihen, että lapsilla migreenikohtauksia on yleensä ehtinyt olemaan määrällisesti huomattavasti vähemmän kuin aikuisella migreeniä sairastavalla. Koska kukin migreenikohtaus ei aiheuta ainoastaan migreenikohtauksia vaan aiheuttaa huomattavia oheisongelmia mm. tuki- ja liikuntaelimistön puolelle.

Lapsi palautuu nopeammin

Lapsen keho palautuu huomattavasti nopeammin kuin etenkin 30 vuotta täyttänyttä tai sitä vanhempi aikuinen. Mikäli lapsi saa varhaisessa vaiheessa tehokasta hoitoa migreeniin ja itsehoito-ohjeet, jotka auttavat niin akuutin migreenin varalta kuin jatkossa parantamaan ja ylläpitämään hyvää oloa.

Lapsi on ennakkoluuton

Yleensä lapset ovat meitä aikuisia huomattavasti ennakkoluulottomampia. He osaavat ajatella sopivan itsekkäästi ja vähät välittävät jos joskus on tarpeen tehdä vaikkapa syvähengitystä tai manuaalista itsehoitoa silloin, kun on jossakin muualla kuin kotona tai muiden katseilta piilossa. Lapsien ja myös nuorten tietynlainen itsevarmuus on myös vahvuus, he voivat olla hyvinkin henkisesti vahvoilla. He ovat vielä luontaisia selviytyjiä. Aikuisten pitää opetella huomattavasti enemmän tullakseen selviytyjiksi.

Lapsi soveltaa vähemmän kuin aikuinen

Kun käytössä on vahvasti testattu ja työstetty hoitometodi, sen saa parhaiten vesitettyä ryhtymällä soveltamaan. Tätä ongelmaa toki ei onneksi tule vastaan enää kovinkaan usein aikuisillakaan mutta lapsilla ja nuorilla vielä vähemmän. Yleensä lapset ovat myös kaikkein tunnollisimpia ja tarkimpia itsehoidon suhteen. Ompa joskus vastaanotolla käyty henkistä kisaa mukana olleen vanhemman ja lapsen välillä!

Lasta hoitavalle tärkeitä huomioita

Lapsilla on todella tarkka snobi ja höpöhöpö “tutka”. On ollut joskus suorastaan hersyvän hauskaa, kun vastaanotolle on tullut lapsi tai nuori vanhemman tai vanhempiensa seurassa. Ensimmäinen minuutin aikana yleensä vanhempi tai vanhemmat ovat äänessä ja lapsi tarkkailee terävämmin kuin hain hammas leikkaa, millainen tyyppi hänen edessään onkaan? Onko se tyyppi taas yksi medikaali jargonia kaiken aikaa suoltava ylimielinen tyyppi, joka suhtautuu lapseen ja koko tilanteeseen kevyen ylimielisesti vai kannattaako tätä tyyppiä jopa kuunnella. Jos lapsen kohdalle on sattunut jokunen kuvaamani kaltainen tyyppi, on lapsen ilme ja kehon kieli avoimen haastava, “taas uusi “asiantuntija”, tää on niin syvältä!” Oma lähestymistapani on puhua suoraan lapselle ja aivan kuten aikuisellekin, kieltä jota hän ymmärtää. Medikaalijargonista saa armotta isoja miinuspisteitä, samoin ylimielisestä kohtelusta. Lasten kuuntelutaito, tiedon vastaanottaminen ja tilannetaju ovat yleensä todella huippuluokkaa, lapsi on hyvin älykäs ihminen.

Lasten parissa hoitotyövän kannattaa panostaa rentoon ilmaisutapaan ja olemukseen. Jäykkä ja hymytön super kliinisen oloinen tyyppi ei menesty lasten migreenin hoidossa, hän tippuu jatkosta armotta. Rento ja huumorintajuinen ei kuitenkaan ole yhtä kuin hutiloiva. Se mitä tehdään on aina erityisen tärkeää tehdä paremmin kuin huippu hyvin. Ei siis paineita. Haluaisithan varmasti itsekin vain huippu hyvää hoitoa osakseksi, jos sitä sattuisit tarvitsemaan, eikö?

Nolla toleranssi Jargonille

Koska kertaus on opintojen äiti. Tuli kuka tahansa vastaanotolle, etenkin lapsi, tulisi vastaanotolla olla nolla toleranssi jargonille. Sen ammattikielen paikka on hoidosta tehtävässä raportissa. Oma suosikki aloitukseni lasten kanssa on, “noh, jos migreeni olisi tuossa sinun edessä ruman naamansa kanssa, mitä kertoisit sille turilaalle?” Eräs teinipoika, joka oli saanut kohdata turhan monta jargonivirtuoosia oli mahtava näky, kun läimäytin kämmenellä reiteeni ja sanoin, “eiköhän aleta vetämään sitä migreeniä pataan?” Siihen saakka poika oli nojannut todella tylsistyneen näköisenä kämmeneensä. Pojan ryhti muuttui salamassa ja epäuskoinen hymy tuli huulille, kun hän katsoi minua silmiin. Toistin kysymyksen uudestaan ja olin sata varma, että kaveri päihittää migreenin mennen tullen. Niin kävikin. Nopeassa tahdissa kyseisestä nuorukaisesta kehittyi mestarillinen tilanteen hallitsija. Entä sinä? Oletko jo kyllästynyt, että migreeni vie sinua?