Kukapa meistä ei haluaisi, että meistä pidettäisiin. Haemme ahkerasti ympärillä olevien ihmisten hyväksyntää. Haluamme, että kollegamme pitävät meistä, toivomme ympärille ystäviä, jotka viihtyvät seurassamme ja me heidän. Yhteisön hyväksynnän pitämisen varjolla saatamme toisinaan sortua liialliseen miellyttämiseen. Etenkin näinä kiivaina sosiaalisen median, mielensäpahoittamisen ja debaattikulttuurin myllerryksen kulta-aikoina saatamme kuitenkin ryhtyä sensuroimaan itseämme sanomasta asioita, jotka haluaisimme sanoa myös ääneen. Saatamme syöksyä itsesensuurin tuhoiselle polulle, koska pelkäämme suututtavamme joitakin ihmisiä. Miksi ihmeessä kirjoitan tällaisesta aiheesta?

Itselle tärkeän asian kieltäminen ja sen seuraukset

Mitä jos on kieltänyt itseltään jotakin hyvin tärkeää? Omiin henkilökohtaisiin kokemuksiini perustuen haluan sanoa sen olevan erittäin negatiivinen asia. Jos arvostat itseäsi ja haluat itsellesi parasta, unohda toisten miellyttäminen joka käänteessä. Jos pyrit miellyttämään kaikkia mahdolliisia ihmisiä olemalla aina kieli keskellä suuta ja kieltämällä itseltäsi jonkin hyvän tärkeä asian, löydät itsesi ennen pitkää kriisin keskeltä ja olet hyvin onneton. Olen itse sortonut elämässäni erään asian suhteen pysyttelemällä näkymättömissä, niin ettei minua nähtäisi tai kuultaisi – etten ärsyttäisi ihmisiä. Viime vuosina olen enenevässä määrin huomannut tehneeni itseäni kohtaan hyvin väärin. Olen tukahduttanut sisälläni palavan intohimoisen liekin asiaa kohtaan, joka on ollut minulle kovin tärkeä suuren osan elämääni – 10 vuotiaasta pikku pojasta saakka. Olen siis ollut “joo-joo heppu” lähes 35 vuotta. Huono homma, voin todeta nyt!

Pysähtyminen ja askel kohti uutta

Olin itse asiassa tekemässä muutosta reilu vuosikymmen sitten. Annoin kuitenkin muutaman pikku sieluisen “ilkiön” tehdä minut jälleen kerran hiljaiseksi “joo-joo mieheksi”. Kaduin päätöstä lähes välittömäst, mutta en tehnyt asialle kuitenkaan yhtään mitään. En suosittele moista toimintalinjaa kenelläkään. Kannattaa kuunnella itseään ja seurata kutsumuksiaan.

Viime kesänä päätin vihdoin, että nyt saa riittää. Olen elänyt tätä elämää 45 vuotta ja nähnyt elämää hyvin monelta kantilta. Olen kokenut niin upeita kuin katkeria hetkiä. Huikeat onnistumiset ja tyrmäävät takaiskut ovat tulleet tutuiksi. Elämää on tullut nähdyksi myös Suomen ulkopuolella, olenhan asunut ulkomailla muutamaan otteseen ja tehnyt töitä keikkamaisesti viimekin vuosina Suomen ulkopuolella. Viime kesänä päätin etten voi enää olla hiljaa ja “hissun kissun” kuin lasitehtaassa konsanaan asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Ei, politiikkaan en ole lähdössä. Olen kokeillut sitä tietä jonkin aikaa menneisyydessä. Politiikka on täynnä selkään puukkottamista, valehtelua ja sanojen syömistä enemmän. Arvostan tekoja huomatavasti enemmän kuin kaikkia sanoja maailmassa. Aion käyttää omaa mediakanavaani niiden asioiden esille tuomiseen omalla tavallani ja mitä suurella todennäköisyydellä tulen ajamaan tärkeiksi kokemiani asioita poliitikan ulkopuolelta.

Mielensä pahoittaminen ja mustavalkoinen ihmisten jakaminen ystäviin ja vihollisiin on tänä päivänä kovin muodikasta. Aivan takuulla joku pahoittamaan mielensä ja jopa suuttumaan niistä asioista joita tulen ajamaan ja nostamaan esille hoitourani ulkopuolella. Sille en luonnollisesti voi mitään, jos joku päättää vaikkapa boikotoida vastaanoottoani tai muita hoitamiseen kuuluvia töitäni, se on puhtaasti hänen valintansa. Haluan kuitenkin muistuttaa, että olen aina pitänyt tiukasti poliittiset ja muut yhteiskuntaa koskevat mielipiteeni ja tekemiset hoitomaailman ulkopuolella. Ne eivät mielestäni kuulu sinne, eivätkä takuulla tule jatkossakaan kuulumaan. Autan aina apua tarvitsevia parhaan mahdollisella tavalla edustipa hän millaista aatetta ja mielipiteitä tahansa.