Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, Hietaniemen uimaranta on lähes tyhjä lukuunottamatta muutamia lämpimiin vaatteisiin varustautuneita pariskuntia, ystävyksiä ja kaakattavia hanhia. Harmittelen, että jostain syystä ottanut uimahousuja mukaani. En anna pienen takaiskun laimentaa nautintoa. Koska en voi tällä kertaa pulahtaa kokonaan hyiseen meriveden syleilyyn improvisoin. Kävelykengät lennähtävät iloisesti rantahietikolle, jalat tietävät jo mitä tuleman pitää, niitä ei pidättele enää mikään. Seuraavaksi farkkujen lahkeet kääritään polvien yläpuolelle ja painutaan mereen polvia myöten. Aaah! Nautinnollinen kylmyys! Alan hymyssä suin kahlta rannan suuntaisesti katsellen kaunista saaristomaisemaa. Hanhien lisäksi pari lokkia ja joku eksoottisen näköinen lintu patsastelevat rannan tuntumassa. Koko rantaviiva omassa käytössä ja ilman temppuja. Minuutti minuutilta jalat kiittävät ja kumartavat syvään saamastaan kylmästä “syleilystä”. Vedän lähes koko Hietaniemen rannan päästä päähän. Tunnen kuinka aivot erittävät mahtavan hormoniruiskauksen Nonadrenaliinia ja Dopaminia. Voisin viettää  tällä tavalla vaikka tunnin.

Lillu, lillu, minä hoivaan sinua

Muistelen takavuosia jolloin sormeni ja varpaani palelivat varsin kevyilläkin pakkasilla varusteista huolimatta. Hymyilen entistä leveämmin, kun muistelen “jäänakkeja”, varpaita jotka tuntuivat tippuvan jaloista irti 90-luvun alun paukkupakkasissa. Nyt on toisin. Voin viettää hyisessä merivedessä tunnin turvallisesti ilman hypotermian ensioireita. Voin lähteä talviaamuna aamulenkille shortseissa ja t-paidassa. Minun ei tarvitse käyttää minkäänlaisia hansikkaita talvella. Edes avantouintireissuille en varustaudu hansikkaisiin. Olen oppinut nauttimaan hyytävästä kylmästä. Siitä on tullut alkukantainen ystäväni, joka parantaa kipuja, huoltaa kehoani ja mieltäni. Se on opettanut minulle mielentyyneyttä ja parantanut keskittymistäni. Jos ennen kylmäharjoitusta jokin tai joku on aiheuttanut minulle hetkellistä ketutusta, jää se ketutus hyvin nopeasti hyiseen veden armoille lainehtimaan etsimään uutta kohdetta hylätessäni sen joutavana harteiltani. Armoitettu ystäväni kylmä vesi auttaa minua huoltamaan urheilu-uran ja yhden autokolarin aikaansaamia skraapuksia. Kuluneen talven tapahtumat sotkivat normaalin harjoitusaikatauluni pahanpuoleisesti ja siitä tuli harmittavaa takapakkia mm. elopaino alkoi kohota. En kuitenkaan ole moksiskaan, sillä olen päässyt taas vauhtiin. Minulla on myös urheilullinen tavoite kuluvalle vuodelle. Hivuttaa tunnin rajaa hyisessä vedessä mahdollisimman pitkälle. Uskon sen menevän varsin helposti. Ilokseni olen etenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana huomannut kuinka sankoin joukoin olen saanut asiakkaani myös nauttimaan hyytävästä kylmästä.

“Uskollinen ystäväni, sinä alkukantainen hoivaaja ja kurittaja. Nautin rehdistä kilvasta omien fyysisten ja psyykkisten rajojen puskemiseksi eteenpäin avullasi. Et koskaan jätä minua kylmäksi.”

Millainen sinun suhteesi ja kylmään ja kylmään veteen on? Oletko saanut siitä apua johonkin? Heitä kommenttisi tulemaan.