Ajatus kirjan kirjoittamisesta juolahti mieleen ensimmäistä kertaa vuoden 2013 tienoilla. Silloin ajattelin kirjoittavani hieman samaan tyyliin hoitotyöstäni kuin James Herriot (oikealta nimeltään James AlfredAlfWight). Aivan kuten herra Herriotilla, on reiluun omaan 23 vuoteen manuaalikivun hoidon maailmassa ehtinyt jo mahtua hyvin monenlaisia tarinoita ja tapauksia. Lopulta päädyin kuitenkin jättää tuon kirja-aiheen vielä myöhempiä aikoja varten hautumaan. Erinäisten haudutteluiden ja muutaman vuoden juupas-eipäs pelailun tuloksena päätin ryhtyä kirjoittamaan ensiksi lapsuus- ja nuoruusvuosieni tarinan. Jo aloitettuani kirjan tekemisen, sen luonne muuttui hyvin nopeasti. Olin tempautunut mukaan terapiakuurille, jossa välikappaleina olivat tietokoneen näppäimistöä naputtavat sormet ja puhe. Tunnetilojen mylleryksestä ja tarpeesta analysoida asioita ei voinut erehtyä, olin terapiassa, ainoa ero vain oli, että ihmisterapeutin sijaan terapeuttina toimi kirjoittaminen ja analysointi.

Dolph Lundgren ja minä

Mitä pidemmälle teoksen työstäminen eteni, sitä selkeämmäksi minulle kävi kuva siitä kuinka lapsuudessa- ja nuoruudessa koettu henkinen ja fyysinen väkivalta oli vaikuttanut minuun henkisesti, fyysisesti sekä muokannut minua ihmisenä. Yhdessä vaiheessa 2018 näin sattumalta Dolph Lundgrenin (ruotsalaissyntyinen action filmitähti) TED-puheen. Hän kertoi elämästään, lapsuudessa kohtaamastaan väkivallasta, kuinka se häneen vaikutti lapsuudessa ja nuoruudessa sekä myöhemmin aikuisena. Kun kuuntelin Lundgrenin puhetta, tajusin hetki hetkeltä kuinka samankaltaisia kokemuksia hänellä oli kuin minulla ja kuinka ne olivat häneen elämäänsä vaikuttaneet. Lundgrenin tapauksessa hänen isänsä pieksi nuorta Dolphia kolme vuotiaasta saakka. Minun tapauksessani väkivallan käyttäjä oli aluksi ala-asteen opettaja. Väkivallan harjoitusmuodoissa oli eroavaisuuksia mutta vaikutukset olivat samanlaiset. Molemmissa tapauksissa tapahtui “jäädyttäminen”. Ikään kuin jäädytimme tunteemme ja ilmeemme harjoitetun väkivallan edessä, koska muut vaihtoehdot, juosta pakoon, taistella. Eivät todella olleet vaihtoehtoja. Otimme ilmeettömästi vastaan kaiken sen paskan mitä väkivallan harjoittaja meitä kohtaan kulloinkin päätti heittää. Molemmilla oli oppimisvaikeuksia ja molemmat hakivat lohtua hyvin paljon urheilusta. Minä juoksemisesta, voimanostosta ja myöhemmin myös itsepuolustuslajeista. Lundgren puolestaan tempautui jo varhain kamppailulajien maailmaan, jossa kehittyikin todella taitavaksi. Minä oireilin vatsallani ala-asteelta saakka, olin huomattavan ujo ja arka.

Musta Aukko

Nuorena aikuisena ongelmat syvenivät, kavahdin pienintäkin rasahdusta yöaikaan, näin tuon tuosta painajaisia ja koin suorastaan ahdistavana jos joku kehui minua. Olin pienestä pojasta saakka harrastanut imitointia ja hauskojen tarinoiden kerrontaa. Imitointi ja tarinan kerronta olivat itselleni ikään kuin hetkellinen pakotie painajaismaisesta todellisuudesta jossa elin. Koin myös sitä kautta hyväksyntää, kun olin se kaikkia hauskuuttava “koomikko”, joka kertoi vaikkapa Mauno Ahosen tai Marja-Liisa Kirvesniemen äänellä pöhköjä tarinoita kavereille tauoilla tai baari-iltoina. Henkisestä tilasta kertoo jotain se, että kerran opiskelukaverini Pasi sanoi, “Jyrki, sinä olet sitten todella mahtava tyyppi, olet aina niin iloisella tuulella ja teet muut hyvälle tuulelle!” Meinasin siltä istumalta purskahtaa hillittömään itkuun, myöhemmin teinkin niin. Todellisuudessa olin ihan romuna ja verhosin ujouteni, epävarmuuteni ja traumat joita en vielä edes ymmärtänyt huumorin värikkääseen kuosiin. Tuo musta-aukko kesti vuosia ennen hälvenemistään.

Kirjoittaminen

Kirjoittaminen voi parhaimmillaan olla todella terapeuttista touhua ja hyvin monikäyttöinen työkalu. Suunnitelmat ja tavoitteet on hyvä kirjoittaa paperille, sillä muuten ne jäävät hetken aikaa mielessä viivähtäviksi unelmapilviksi. Kirjoittamisen kautta voi kätevästi motivoida itseään kehittämään omaa osaamista ja tekemistä. Jos “roskat alkavat lentämään tuulettimeen”, kokeilepa vaikka kirjoittaa päivittäin juuri ennen nukkumaan menoa ruutuviholle kynällä vähintään kolme positiivista asiaa mitkä tapahtuivat kuluneena päivänä. Jatka tätä touhua niin kauan henkinen tilasi alkaa helpottamaan ja alat virnuilemaan hyväntuulisena.