Oli kesäaika, muistaakseni olin kahdeksan vuotias. Olin käymässä kotikylän eräässä talossa. Tilan isäntä oli Toisen Maailman Sodan veteraani ja kunnioitettu herra. Taloon oli jäänyt lapsikatraan kaksi poikaa jatkamaan tilan töitä. Minun visiitti ei kuitenkaan liittynyt millään tavalla maatalouteen vaan musiikkiin. Oli joskus kylän raitilla lähtenyt puheeksi, että olin tykästynyt rock’n rolliin ja heavyyn. Veljeksillä oli kuulemma hyviä levyjä. Ja todellakin oli. Visiitillä käsiin osui eräs Van Halenin albumi. Ari pisti vinyylin soimaan ja Boom! Se oli rakkautta ensikuulemalla niihin uskomattomiin kitarasoundeihin! Kitaristi oli Eddie Van Halen. Jokin siinä alusta asti vain vetosi nuoreen pojan koltiaiseen, että joku saa kitarasta mitä upeimpia ääniä aikaan.

Suuri Innoittaja

Kaikista ihmisistä juuri Eddie Van Halenista muodostui suurimmista suurin innoittaja tulevalle käsityöläiselle, migreenin hoitamiseen nuorena aikuisena hurahtavalle hepulle. Läpi elämäni olen arvostanut suunnattomasti ihmisiä, jotka kykenevät tekemään ja luomaan käsillään jotain hienoa ja toisia ihmisiä ilahduttavaa. Eruption. Tuon biisin kitarasoolo on tatuoitu ikuisesti ainakin omaan ikimuistoisten biisien kokoilmiin. On mielestäni tärkeää, että meillä on esikuvia, heitä jotka innoittavat meitä elämässä.

Eilen tuli suru-uutinen, että lumoavia kitarasoundeja luonut Eddia Van Halen on poistunut joukostamme pilvilinnojen bändiin syövän nujertamana.

“Lumosit pikku pojan taian omaiselle soitollasi ja toimivat suurena motivaattorina ryhtyä käsityöläisen uralle. Läpi aikuisiän inspiroit edelleenkin taivaallisen upealle soitollasi aina, kun siihen on ollut tarvetta. Lepää rauhassa, tulen kaipaamaan soittoasi.

0 0 vote
Article Rating
0
Would love your thoughts, please comment.x
()
x
Attention! Our website has moved to migreeniklinikka.fi.
This is default text for notification bar